Maajoukkueessa ei naureskella (10.11.2008)

Eräänä kuluvan vuoden helmikuisena sunnuntaiaamuna, tarkemmin määriteltynä 24. päivänä, puolisen tusinaa parikymppistä tulevaisuuden tähteä ja muutama nuorehko futsalista seisoskelivat Tikkurilan urheilutalon aulassa toisiaan epäluuloisesti vilkuillen ja vaivautuneesti keskustelleen. Tämä poppoo oli saapunut haastajamaajoukkueen ensimmäiselle leirille ja pelaamaan venäläistä ammattilaisjoukkuetta vastaan.

Sain itse kunnian olla osallisena tässä upeassa tapahtumassa, joka lienee edelleen futsalmuistoistani hienoin. Tuona päivänä sitä ei oikein itse edes ymmärtäny mihin soppaan sitä oli lusikkansa heittänyt. Omalta osalta futsalkausi oli päättyny karvaaseen pettymykseen, kun niin lähellä ollut liiganousu jäi lopulta niin lohduttoman kauas. Harmittavinta kaiken lisäksi oli se, että edes jossittelulle ei ollut sijaa! Tätä surua lievittämään torstai-iltana tullut kutsupuhelu oli mitä parasta rohtoa. Maajoukkue-edustus on kunnia-asia kenelle tahansa pelaajalle ja vain hyvin harva pääsee siitä nauttimaan.

Haastajamaajoukkue oli Jouni Pihlajan ratkaisu venäläisjoukkueen pyyntöön pelata kaksi kovatasoista harjoitusottelua viikonlopun aikana. Koska suomalaiset seurajoukkueet tuskin olisivat tarjonneet kovin kummoista vastusta, päätti Pihlaja koota maajoukkueen ja sen ohelle nuoret haastajat. Jotta emme olisi jääneet täysin jyrän alle oli joukkuetta höystetty vielä muutamalla kokeneemmalla pelaajalla.

Haastajajoukkueen ”leiri” kesti vain tuon yhden päivän, mutta sisälsi kuitenkin kolme parituntista tapahtumaa: aamun harjoituksen, keskipäivän yhdistetyn maajoukkue-esittelyn ja ottelupalaverin sekä iltapäivän ottelun.

Pikaisen esittelykierroksen jälkeen meille jaettiin maajoukkueen harjoitusvarusteet ja suuntasimme parketille. Tässä vaiheessa minulle valkeni maajoukkuetoimintamme järjestäytyneisyys ja huippuunsa hiottu tavoitehakuisuus. Tästä eteenpäin me pelaajat olimme täydellisessä ohjauksessa. Itse ei tarvinnut tehdä muuta kuin se mitä valmentaja käski, kaikki muu laitettiin valmiiksi. Koko päivän, vähän väliä joku maajoukkueen taustahenkilöistä tiedusteli oliko kaikki hyvin, miltä tuntuu ja tarvitsenko jotain. Lämmin kiitos teille Ilpo, Pena, Pante ja Masa!!

Pihlajan opastuksessa joukkue tutustui hänen käyttämäänsä pelityyliin ja hioi muutamaa kuviota, joista itse ottelussakin oli suunnattomasti hyötyä. Harjoitusten aikana joukkue seurasi tarkkaavaisesti, kuunteli nöyrästi ja suoritti huolellisella asenteella. Kenellekään ei tainnut tulla mieleenkään puhua valmentajan ohjeiden aikana tai naureskella viime viikonlopun baarireissulle. Jokainen pelaaja oli tekemisessä mukana 100 prosenttisella asenteella ja koko sydämmellään.

Olipa mukava palata taas kauden alussa seurajoukkueen harjoituksiin. Parinkymmenen ”futsalistan” poppoo tuntui muistavan kaikki viime kauden harhasyötöt, pallonmenetykset ja maalitilanteiden tuhlailut. Eikä kukaan tietenkään unohtanut joskus jopa kaverillista vinoilua uusista hiustyyleistä, nuorempien pelaajien morkkaamista ja joukkueenjohdolle naureskelua. Ilon kautta?

(© Pyry J. Randelin 2008)

Paljon melua tyhmästä (14.2.2008)

Miksi televisiomaksutarkastajia vihataan niin kovin? Koska he tekevät työtään. Heidän tehtävänsä on valvoa, että television omistavilla henkilöillä on katselulupa. He tekevät tätä siksi, koska monet ihmiset eivät tv-maksua maksa. Asiasta on säädetty jopa lakikin, joten nämä ihmiset eivät siis noudata lakia. Tarkastajat siis kontrolloivat, että sääntöjä noudatetaan. Miksi heitä siis vihataan?

Työskentelen itse päivittäistavarakaupan puolella, jonka toimintaan liittyen on asetettu laki koskien omavalvontaa. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilökunnan tulee itse valvoa vaikkapa tuotteiden oikeita säilytyslämpötiloja. Tiettyjä kausituotteita myydään oletusarvoisesti lämpimästä, vaikka pakkausmerkinnät selkeästi kertovat, että tuote tulisi säilyttää viileässä. Toimipaikassani on todella ahtaat tilat ja kaikenlaisten muutosten tekeminen on hankalaa. Työkaverini närkästyvätkin helposti, kun huomautan asiasta ja siirrään kyseiset tuotteet kylmätiskiin. Miksi heitä korpeaa se, että teen työni oikein ja noudatan sääntöjä?

Myös futsalia koskien on säädetty paljon lakeja, joita kutsutaan lajin säännöiksi. Lajissa järjetetään paljon erilaisia kilpailuja, joissa kaikissa on vielä omia sääntöjään. Kilpailuun osallistuvien tulee noudattaa sitä koskevia sääntöjä kilpaillakseen rehellisesti. Futsalin puolella ei käytännössä ole valvovaa elintä, joka jahtaa sääntörikkureita vaan omavalvonta toimii eräällälailla passiivisesti. Joukkueet seuraavat toistensa toimia ja valvovat että vastustajakin noudattaa sääntöjä. Kun sääntörikkomuksia huomataan, voidaan näistä tehdä vastalause.

Futsalissa vastalauseet koskevat varsin usein pelaajien edustusoikeutta. Palloliiton antamien futsalin kilpailumääräyksien pykälissä 11 ja 12 on varsin selkeästi sanottu, mitä joukkuetta pelaajalla on oikeus edustaa ja miten hänen edustusoikeutensa siirto toiseen joukkueeseen tulee toteuttaa. Tällä kaudella on pariinkin otteseen tehty vastalause koskien pelaajan edustusoikeutta. Molemmissa tapauksissa ottelun voittanut joukkue oli todistetusti käyttänyt edustusoikeudetonta pelaajaa ja tuomittiin vastustajan tekemän vastalauseen jälkeen häviämään ottelu. Oikeus siis toteutui. Huijari jäi kiinni ja sai ansiodensa mukaisen rangaistuksen. Miksi sitten vastalauseen tekemistä pidetään raukkamaisena?

Vastalauseisiin aiheita antavia sääntörikkomuksia on tällä kaudella varmasti ollut

useampiakin kuin kaksi. Näitä rikkomuksia ei ehkä ole huomattu tai ei ole katsottu olevan aihetta vastalauseen tekemiseen. Harvemminpa sitä kuulee, että voittanut joukkue vastalausetta tekee. Toivottavasti joukkueet ovata tulevaisuudessa tarkempia sääntörikkomusten suhteen ja vastalauseita nostetaan entistä enemmän. Se johtaa vääjäämättä siihen, että vastalauseiden määrä kääntyy laskuun. Joukkueet pyrkivät varmasti välttämään sääntörikkomuksia huomatessaan, että niistä jää kiinni.

Vastalauseen tekijä pyrkii osoittamaan vastapuolen toimineen vääriin. Hän edistää oikeudenmukaisuutta lajin parissa ja toimii hyvän asian puolesta – sääntöjen noudattamisen! Mielestäni on todella raukkamaista irvailla vastalauseen tekijälle, kun se on tehty aiheesta. On aivan naurettavaa esittää sankaria ja pilkata toista enää sen jälkeen, kun omasta vilpistä on jääty kiinni ja saatu asianmukainen rangaistus.

Ystäväni käytti hienoa vertausta asiaan liittyen: Jos tappelet baarissa ja saat turpaasi niin rikosilmoituksen tehtyäsi sinua pidetään halpamaisena raukkana tai vähintään pahiksena – ei häntä, joka selkäsaunan antoi. Miksi?

(© Pyry J. Randelin 2008)

Ai ketä vastaan, missä ja milloin? (14.1.2008)

Talvi lähestyy loppuaan kuin valo tunnelin päässä. Tai oikeastaan mitään tunnelia tai valoa ei tänä talvena ole vielä edes ollutkaan, ainakaan etelä-Suomessa. Joka tapauksessa futsalpiirien tammikuun lopun puheenaiheisiin kuuluu olennaisena osana Ykkösen selkeiden jatko-ottelukuvioiden spekulaatiot.

Palataanpa ensin ajassa hieman taaksepäin. Futsal Ykköstä pelattiin ensimmäisen kerran kaudella 2002-2003 kolmessa lohkossa, joiden voittajat jatkoivat liigakarsintaan ja kakkoset pelasivat alkukarsinnan paikasta liigakarsintaan. Seuraavalla kaudella lohkovoittajat pelasivat yhdessä Futsalliigaan jumbon kanssa kahdesta liigapaikasta. Keväällä 2005 oli vuorossa liigakarsinta kahdessa lohkossa, joissa pelasivat J5., Y1, Y2 ja Y2 sekä J6., Y1, Y1, ja Y2 (Palloliitto 2008). Kaksi vuotta sitten Ykkösen lohkovoittajat pelasivat karsintasarjan, jonka voittaja eteni kaksiosaiseen liigakarsintaan. Viime vuonna tutustuimme Ykkösen Playoffeihin, joissa lohkojen kaksi parasta ratkoivat kaksiosaiseen liigakarsintaan etenevän voittajan.

Tälle kaudelle liigakarsintaan, Ykkösen jatkopeleihin, Playoffeihin tai mikä ikinä onkaan ei tullut edeltävään kauteen verrattuna muuta muutosta kuin kaksiosaisen liigakarsinnan poistuminen. Mitä ihmettä? Kyllä vaan, systeemi säilyi samana yksinkertaisena itsenään. Lohkojen kaksi parasta joukkuetta (yhteensä siis kuusi) jatkavat kauttaan runkosarjan päätyttyä vielä viikon, kahden tai jopa kolmen ajan.

No niin, Ykköstä on Playoffeihin mahdollisuudet omaavien joukkueiden osalta jäljellä vielä pääsääntöisesti kaksi kierrosta. C-lohkon tilanne on selvä, sillä FTK ja Sievi Futsal ovat paikkansa jo varmistaneet. A-lohkon toinen jatkaja on PiPS, kun taas Zyklon ja KylVe jännittävät onnistuuko MHP nappaamaan vielä jatkopaikan takaavat kaksi pistettä. B-lohkon tilanne on se, että MaKu on pistettä ja Stoppi kahta vaille varma jatkaja. Zenithille yksikin tappio tietää toiveiden hautaamista.

Selvitetäänpä vielä nopeasti joukkueiden mahdolliset sijoitukset ja pistekeskiarvot, jotta saadaan hieman selvyyttä tilanteeseen. A-lohkon mahdollisuudet:
-PiPS: lohkoykkönen (keskiarvolla 2.00, 2.08 tai 2.25) tai kakkonen (keskiarvolla 2.00)
-MHP: lohkoykkönen (2.00) tai kakkonen (1.50, 1.58, 1,67, 1.75, 1.83 tai 2.00)
-Zyklon: lohkokakkonen (1.58)
-KylVe: lohkokakkonen (1.50, 1.58 tai 1.75)
-GPR: lohkokakkonen (1.50 tai 1.58)
B-lohkon mahdollisuudet:
-MaKu: lohkoykkönen (2.00, 2.07, 2.14, 2.21, 2,29 tai 2.43) tai kakkonen (2.00, 2.07, 2.14, 2.21 tai 2.29)
-Stoppi: lohkoykkönen (2.00, 2.07, 2.14, 2.21 tai 2.36) tai kakkonen (1.93, 2.00, 2.07, 2.14, 2.21 tai 2.36)
-Zenith: lohkoykkönen (2.07) tai kakkonen (1.93 tai 2.07)
C-lohkon mahdollisuudet:
-FTK: lohkoykkönen (1.93, 2.00 tai 2.14) tai kakkonen (1.93, 2.00. 2.14)
-Sievi Futsal: lohkoykkönen (1.93, 2.00, 2.07 tai 2.21) tai kakkonen (1.79, 1.86, 1.93, 2.00 tai 2.07)
Johan se selvittikin paljon. Zyklon, KylVe ja GPR ovat siis ainoat joukkueet, jotka jatkoon selvitessään eivät voi saada kotietua. Kaikki muut mahdollisuudet ovat vielä auki.

Futsal ei suinkaan ole ainoa laji, jota pelataan halleissa vaan se kilpailee jalansijasta salibandyn sekä käsi-, kori- ja lentopallon kanssa. Nyt on tullut aika alkaa suunnitella mahdollisten tulevien jatko-otteluiden (lue: Ykkösen Playoffien) aikataulua. Ongelma onkin siinä, etteivät joukkueet voi vielä tässäkään vaiheessa tietää varmuudella sijoitustaan lohkossa saati sitten kotietunsa jatkuvuutta Playoffeissa. Jatko-otteluiden suunnittelu nyt on siis käytännössä turhaa. Palloliiton mukaan Playoffit tullaan todennäköisesti pelaamaan heti runkosarjan päättymistä seuraavalla viikolla alkaen yksi ottelu per viikko (viikonloppu) tahdilla. Joukkueille tulee siis aika kiire järjestellä ottelunsa pelattavaksi. Pahimmassa tapauksessa joku joukkue joutuu matkustamaan koko maan halki yhtä ottelua pelaamaan. Vieläpä kolmena peräkkäisenä viikkona.

Järjestämisohjeissaan Palloliitto ilmoittaa Futsal Ykkösen kilpailukauden päättyvän 26.1.2008. Tällöin pelataan kuitenkin vasta runkosarjan viimeinen kierros. Eli ilmeisesti Playoff-otteluita ei lasketa Ykkösen otteluiksi. Osallistuminen Playoffeihin puolestaan tulee varmistaa 28.1. mennessä. Eli Playoffeihin selvinnyt joukkue, joka joutuu heti pitkälle vieraspelimatkalle, voi tässä vaiheessa luopua ”sarjasta” ilman seuraamuksia. Ykkösen kilpailukausi on päättynyt, joten keskeytysmaksun periminen tai alemmalle sarjaportaalle lähettäminen on perusteetonta. Näin ollen Futsal Ykköstä on mahdollista pelailla ilman todellista menestymisen tavoittelua. Tästä oli vihiä jo viime kauden Playoffeissa, kun eräiden joukkueiden kokoonpanot muuttuivat huomattavasti runkosarjan aikaisista.

Epätietoisuus tulevista Playoff-otteluista ei varmasti palvele yhdenkään seuran, pelaajan, fanin tai futsaltoimijan etua. Kabineteissa on liikkunut paljon puheita koskien futsalkauden kestoa ja otteluiden ajoitusta. Täksi kaudeksi Palloliitto teki hienon päätöksen venyttää Futsalliigan päätöskierros vielä viikkoa myöhemmäksi kuin viime kaudella ja siirsi Futsal Cupin ratkaisuottelut maaliskuun puoliväliin. Tarkoitus lienee jossain myöhemmässä vaiheessa tehdä cupin päätösviikonlopusta isompikin yleisötapahtuma, joka päättää koko kauden.

Ehdotankin, että joulutaukoa pidennetään viikon verran ja sarjan päätyttyä Ykkösessä pidetään (ainakin) viikon tauko. Playoffit muutetaan järjestettäväksi samaan tyyliin kuin Futsal Cupin lopputurnaus, vaikkapa sitä edeltävänä viikonloppuna. Tällöin ensimmäisen kierroksen ottelut pelattaisiin perjantaina, välierät lauantaina ja finaali sunnuntaina. Tämän systeemin ehdottomia etuja ovat sen selkeys sekä ennakkoon tiedossa oleva ajankohta ja pelipaikka. Jokainen Playoffeihin tyrkyllä oleva joukkue voisi jo hyvissä ajoin alkaa suunnitella omia matkojaan. Samalla vältetään turhia kuluja. Toivottavasti parin vuoden sisällä Ykkösen Playoffeissa nähdään hyvin levänneitä ja motivoituneita joukkueita taistelemassa liigapaikasta!

(© Pyry J. Randelin 2008)

Mahtavaa viihdettä (04.12.2007)

Futsalin EM-kisat Portugalissa päättyivät viikko sitten lopulta ennakko-odotuksia vastaavasti Espanjan ja Italian väliseen finaaliin. Itselläni ei ollut kisoissa varsinaista suosikkia (no okei, Espanja vähän) vaan olin kiinnostunut näkemään iloista hyökkäyspeliä ja hienoja suorituksia. Ja niitähän riitti!!

Jo ennen kisojen alkua meinasin repiä pelihousuni innostuksesta kun luin uutisen, että lähes kaikki ottelut voi seurata EuroSportilta. Tiesin katsovani kaikki mahdolliset ottelut suorana ja loput videolta. Tämä oli kerrassan mahtava ja ainutlaatuinen tilaisuus seurata maailman huippufutsalia ilmaiseksi omalta kotisohvalta. Niin paljon upeampaa viihdettä kuin ensi kesänä pelattavat jalkapallon puolustamisen EM-kisat.

Futsal on nopeatempoinen ja yllätyksellinen laji, jossa saattaa hetkessä tapahtua enemmän kuin yhden jalkapallo-ottelun koko 90 minuuttisen peliajan puitteissa. Jalkapallossa voi pärjätä ällistyttävän hyvin keskittymällä varjelemaan omaa maaliaan ja yrittämällä maalintekoa ainoastaan silloin, kun se on puolustamisen kannalta lähes riskitöntä. Futsalissa tämä on lähes mahdotonta. Vai kuinka usein olette nähneet parketilla maalittomia tasapelejä?

Jalkapallossa peliareena on moninkertainen futsaliin verrattuna, mutta myös tilaa, aikaa ja pelaajia on moninverroin. Harvoin yksi keskialueen tai edes puolustuspään virhe johtaa takaiskuun. Takana on aina vielä joukkuetoveri, joka ehtii vielä paikkamaan erehdystä. Futsalissa ei paljon kaverin virheitä paikkailla. Pelaajat ovat niin taitavia, että kaksinkamppailun häviäminen johtaa lähes vääjäämättä ylivoimahyökkäykseen, jossa puolustajia pidetään pujottelukeppeinä.

Oli uskomattoman tyydyttävää huomata, että EM-kisoissa ei pärjännyt pelkällä puolustamisella. Aktiivisemmin hyökännyt joukkue pyssytti järjestään enemmän laukauksia kohti maalia ja verkot tötterölle. Myös pallon hallinta kuvasti hyvin ottelun lopputulosta. Kisoissa esiintyneet pelaajat ovat niin taitavia, että he eivät anna anteeksi herpaantumista ja puolustuspään hölmöilyä. He kykenevät antamaan pienimmästäkin paikasta vapauttavan syötön ja ahtaimmastakin tilasta lähtee uskomattoman tarkka ja luja laukaus. Vieläpä aika usein puhtaalla kärkipotkulla.

Kisojen alussa nähtiin hieman vaisuja ja varovaisia otteita, mutta mitä pitemmälle edettiin sitä upeampia ja rohkeampia suorituksia pelaajat esittivät. Kisojen ehdoton herkkupala oli Portugalin ja Espanjan välinen välieräottelu. Ricardinhon saksipotkumaali suoraan ilmasta Pedro Costan syöttöön oli jotain aivan uskomatonta. Isännät johtivat kahdella maalilla vielä viisi minuuttia ennen loppua, kunnes Espanja otti maalivahdin pois, nousi väkisin tasoihin ja meni rangaistuspotkukisan kautta aina mestariksi asti. Tuolta ottelulta olisi voinut toivoa ainoastaan sen olevan finaali.

EM-kisojen hienot ja viihdyttävät suoritukset herättivät sisälläni meissä jokaisessa olevan pienen penkkiurheilijan. Päätin siltä istumalta käydä useammin seuraamassa futsalotteluita paikan päällä. On se ihan eri meininki kuin jalkapallossa.

(© Pyry J. Randelin 2007)

Kadonnut futsalkenttien kielenkäytöstä: HOLTTI (02.11.2007)

Jalkapallon junioriajoiltani jostain kymmenen vuoden takaa muistan ”sääntöuudistuksen”, jossa erotuomarit pyrkivät kitkemään pallokentille sopimattoman kielenkäytön pelaajien suusta noudattaen ohjeistusta ”puhu – puhuttele – varoita – poista kentältä”. En nyt saa kirveelläkään päähäni yhtään selkeää muistikuvaa tilanteesta, jossa oikeudenjakaja olisi nostanut keltaisen kortin kyseisestä rikkomuksesta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö mainittuja tilanteita olisi tapahtunut. Toisaalta pelasin kyllä aina maalivahtina, joten olin monen kymmenen metrin päässä jo keskialueestakin ja saatoin missata varoitusten syitä jo senkin takia.

Olettaisin, että erään v-alkuisen, epäkorrektin, jossain määrin jopa sukupuolirasistisen sanan, käyttö ajoittuu varsin usein epäonnistuneen suorituksen jälkeiseen sekuntiin. Lisään tähän väliin lainauksen internetin vapaan sisällön tietosanakirjan Wikipedian sisältämästä määrityksestä kyseiselle sanalle: ”V**** on alatyyliin kuuluva sana, joka kuvaa naisen (ulkoisia) sukupuolielimiä. Sanaa käytetään nykyisin karkeana kirosanana.” Ne, jotka eivät vielä kyseistä sanaa tunnista, voivat kopioida edelliset kaksi virkettä hakukone Googleen.

Ennen futsalkauden alkua pidetyllä seurapäivällä käytiin läpi tulevan futsalkauden asioita ja uudistuksia. Hymyilin tyytyväisyyttä mielessäni kuullessani, että tällä kaudella erotuomarit tulevat puuttumaan erityisesti kielenkäyttöön myös futsalkentillä. Erityisesti Palloliiton futsalasiantuntija Matti Villgren kohdisti harmistuksensa edellisessä kappaleessa esitellyn sanan lisääntyneeseen käyttöön. Hän jopa viittasi esimerkissään erääseen nuorempaan katsojaan, joka oli kauhistunut seuraamassaan futsalottelussa vallinneeseen, katsomoon asti välittyneeseen epämieluisaan ja karskia kielenkäyttöä sisältäneeseen ilmapiiriin. Ei tällainen palaute edistä lajin etua millään tavalla – päinvastoin. Futsal on laji, jota seuraava yleisö pääsee niin lähelle kenttää, että pelaajien väliset vaihtopenkkikeskustelut ja erotuomarien kanssa käydyt lyhytsanaiset mielipiteiden julkituonnit kantautuvat katsomon ylimmillekin riveille asti.

Seurapäivän jälkeen siirryimme Spiral-halliin seuraamaan Super Cupin loppuottelua. Valitsin istumapaikkani suurin piirtein katsomon ja toisen kenttäpuoliskon keskivälistä. Etäisyyteni lähempään sivurajaan oli kutakuinkin viitisen metriä. Valitsin paikkani ihan tarkoituksella pyrkien kuuntelemaan pelaajien puheita. Jo lämmittelyn aikana (taustamusiikista huolimatta) saatoin noteerata ainakin kaksi alatyylin ilmausta. Päätin laskea v-alkuiset ottelun ajalta. Turhautuneena lopetin viiden minuutin kohdalla saldon ollessa viisi ja neljä viidesosaa. Siis enemmän kuin yksi jokaista peliminuuttia kohti. Trendin jatkuessa samankaltaisena ottelun loppuun asti, oltaisiin päädytty kutakuinkin 46:een v****un. Tämä lienee kuitenkin vain murto-osa todellisesta lukumäärästä.

Siis mitä v****a? 46 v****a yhden futsalottelun aikana? Tämähän tarkoittaisi sitä, että pelkästään Futsalliigan 90 ottelun aikana katsomoissa kuunneltaisiin v****a 4140 kertaa! Voi v****! Aikamoinen määrä. Kysynpä teiltä, arvoisat futsalkanssapelaajani, mitä v***n tekemistä v***lla on futsalin kanssa? Ei mitään. Kutsutteko otteluihin ystäviänne ja sukulaisianne, käyvätkö ehkä jopa perheenjäsenenne katsomassa pelejänne, haluatteko heidän kuulevan v****a joka minuutti? Ette halua.

Palloliitto on oikealla asialla. Mielestäni kirosanojen kitkeminen ei kuitenkaan kuulu erotuomareiden tehtäviin. Kun tähän on kuitenkin lähdetty, haluaisin kauden jälkeen muistaa ainakin yhden tilanteen, jossa liian äänekäs v-alkuinen on johtanut varoitukseen. Haluan kuitenkin haastaa kaikki futsalin pelaajat mukaan kitkemään kirosanat kentiltä. Tiedän, että epäonnistunut suoritus ottaa päähän ja meidän tekee mieli ilmaista se ronskilla tokaisulla, mutta ottakaa yleisön viihtyvyys huomioon. Jättäkää seuraavassa ottelussanne yksi kirosana huutamatta. Seuraavassa pelissä nostatte määrän kahteen. Kiitos.

(© Pyry J. Randelin 2007)

Cup-yllätys (13.2.2007)

Joukkuelajien Cup-muotoinen turnaus hakee jännitykseltään ja yllätyksellisyydeltään vertaistaan urheilun maailmassa. Cupia tahkotaan ympäri maailmaa ja joka vuosi alempisarjalaiset kaatavat isompiaan. Syitä näihin yllätystuloksiin on pohdittu niin asiantuntijoiden kuin maallikkojenkin toimesta. Tarkasteltaessa amatöörijoukkueita kasvaisi syiden lista varmasti todella pitkäksi, jos joku jaksaisi kaikki mahdolliset syyt ylös kirjata. Aika usein järkeenkäypä selitys voidaan kuitenkin löytää seuraavissa kappaleissa käsitellyiden ajatusten joukosta.

Yksittäisen ottelun ratkaisevana tekijänä kotiedulla on kiistaton merkitys. Kahden tasavahvan joukkueen kohdatessa pidetään kotijoukkuetta järjestelmällisesti suosikkina. Samaten materiaaliltaan hieman heiveröisemmän kotijoukkueen voiton todennäköisyyttä pidetään usein saman suuruisena kuin vahvemman vierailijan. Tilastollisesti enemmistö – varsinkin huipputason – joukkueista pärjääkin kotikentällään paremmin kuin matkapeleissä. Matkustaminen yhden ottelun takia – erityisesti naapurikaupunkia edemmäs – on varsin stressaavaa ja hermoille käyvää. Jokaisesta joukkueesta löytyy pelaaja tai pari, jotka syystä tai toisesta jättävätkin pitkän matkan vierasottelut väliin, kun pelaajasopimuksen luomaa ”pakkoa” ei olemassa ole.

Futsal on lajina siinä mielessä erikoinen, että kentän maksimi- ja minimimitat eivät ole toisiinsa missään suhteessa. Rajaamalla kotikenttänsä maksimimittojen mukaan voi joukkue saada pelialueelle triplasti yhtä paljon neliöitä kuin minimimitoilla. Pelaaminen eri kokoisilla kentillä on taktisesti täysin erilaista. Näin ollen joukkueet voivat vaikuttaa kotikenttänsä mitoituksella pelin kulkuun varsin merkittävästi.

Cupin luonteeseen kuuluu olennaisesti nimenomaan ”kerrasta poikki” mentaliteetti. Korkeammalla sarjatasolla pelaavan joukkueen kohtaaminen on alempisarjalaiselle usein näytön paikka, tilaisuus osoittaa iskukykynsä ja todistella itselleen että rahkeet parempaan ovat olemassa. Vastaavasti ylemmän sarjatason joukkue saattaa lähteä otteluun niin sanotusti ”takki auki”. Vaikka haaveiltaisiinkin peräti Cupin voitosta, ei yksittäinen ottelu ennalta heikompaa joukkuetta vastaan aina jaksa sytyttää sillä tavalla kuin pitäisi. Huippupelaajien mielessä pyörii ajatuksia, että voi harhautella ketä tahansa ja kaikki onnistuu.

Monista menestyvistä joukkueista löytyy ainakin yksi avainpelaaja, joka omalla henkilökohtaisella (yksilö)suorituksellaan ratkaisee ottelun oman joukkueensa hyväksi. Tällaisten pelaajien merkitys korostuu erityisesti silloin, kun joukkue ei yllä normaaliin suoritukseensa. Hyvä esimerkki tällaisesta avainpelaajasta on Porvoon Akillesin Anton Britschgi, joka tällä kaudella teki joukkueensa maaleista 40% ja tehtaili lähes kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin kukaan joukkueroverinsa. Avainpelaajan puuttuminen nakertaa joukkueen iskukykyä sekä muiden pelaajien luottamusta.

Aika hyvä soppahan tässä alkaa olla kasassa. Otetaan joukkue A, joka pelaa paria porrasta korkeammalla kuin joukkue B. Ollaan Cupin kolmannella kierroksella ja arpa heittää nämä kaksi vastakkain. Alempisarjalainen (B) saa Cup-sääntöjen mukaisesti kotiedun, joten A matkustaa eräänä viikonloppuna muutaman sadan kilometrin päähän vieraaseen kaupunkiin. A:n avainpelaajin lukeutuva pelaaja X ilmoittaa jäävänsä pois, koska ei halua tuhlata koko päivää yhden ottelun takia. Paikan päällä A joutuu jonkin aikaa etsimään ajoreittiä hallille B:n sokkeloisessa kotikaupungissa. Itse ottelupaikalla käy ilmi, että kenttä on kymmenen metriä lyhempi ja viisi metriä kapeampi kuin A:n kotikenttä. Pukukopissa voi aistia lievän ylimielisyyden, kun useampi pelaaja julistaa vastustajan olevan ”joku tuppukylän turha palloseura, jolle opetetaan kohta futsalin alkeita”. Kun otteluun valmistautumisessa lähes kaikki on mennyt vikaan niin ei ole ihme että puoliajan useamman maalin tappioasemasta ei ihan helposti nousta. Niin, ja ne tuomaritkin veti aivan selvästi kotiin päin...

(© Pyry J. Randelin 2007)

Futsalin tuomitseminen haastavaa jalkapalloerotuomarille (8.12.2006)

Futsal on vielä aika nuori laji Suomessa. Nuoret lajit elävät usein alkuvuosinaan melkoisia muutoksen aikoja monien asioiden suhteen. Futsal alkaa pikkuhiljaa vakiinnuttaa paikkaansa suomalaisessa ”talviurheilussa”. Kesäkauden isolla kentällä potkineet pelaajat siirtyvät iltojen pimetessä parketille pienemmän pallon kimppuun. Futsalia pidetäänkin erinomaisena tekniikkalajina ja sen suosio myös junioreissa on kasvussa.

Vaikka ensisilmäyksellä jalkapallo ja futsal saattavat vaikuttaa hyvinkin läheisiltä peleiltä on totuus jokseenkin toisenlainen. Molemmissa lajeissa pallo toki pyritään saattamaan vastustajan maaliin potkimalla, mutta sääntökirjat eroavat toisistaan aikalailla. Jalkapallo tunnetaan varsin fyysisenä pelinä, jossa rajun näköiset, mutta puhtaat taklaukset aiheuttavat pelaajille välillä pitempiaikaisiakin loukkaantumisia. Futsalissa puolestaan korostuu tekniikkapuolen hallinta, kun fyysinen kontaktin ottaminen on lähes kokonaan kielletty.

Futsalia pelataan Suomessa Palloliiton alaisuudessa samoin kuin kesäistä jalkapalloakin. Sama organisaatio piireineen on pitkälti vastuussa myös tuomaritoiminnan pyörittämisessä. Palloliiton yhtenä tavoitteena on futsalin kehittäminen niin pelinä kuin tuomaritoiminnan osaltakin. Se pyrkii aktiivisesti uudistamaan sääntötulkintoja ja pitämään tuomarilinjan pelin kannalta mahdollisimman hyödyllisenä. Joka vuosi tuomarit ja seurat saavat tulevan kauden ”sääntöuudistukset” pohtiakseen. Varsinaisia sääntöjen muutoksia on yleensä vain muutama kun taas sääntöjen tulkinnat saattavat muuttua reilumminkin.

Futsalin parissa toimivien keskeisin sääntökirosana lienee liukutaklaus. Jalkapallosääntöjen nykytulkinnassahan se on suurin piirtein sallittu, kunhan tarkoituksena on pallon pelaaminen eikä vastustajaa vahingoiteta tarkoituksen mukaisesti. Futsalissa asia on hieman- korjaan, TODELLA- paljon monimutkaisempi. Muistan jo junioriaikoina pelaajien kalloihin taotun lausahduksen: futsalissa liukuminen on kielletty. Mutta.

Vaikka Futsalin sääntökirja ei täysin kielläkään liukutaklausta vaikuttaa sääntö 12 tältä osin varsin selvältä: Vastajoukkueelle tuomitaan suora vapaapotku, jos pelaaja .. liukuu pelatakseen palloa, jota vastustaja pelaa tai yrittää pelata (liukutaklaus).. .Tulkinnan varaiseksi seikaksi jää kuitenkin se, milloin vastustajan voidaan tulkita yrittävän pelata palloa. Liukuminen futsalottelussa kuumentaa tunteita varsin usein. Kummastuttavan monet pelaajat eivät todellakaan ole tietoisia siitä, että esimerkiksi rajan yli menossa olevan pallon pysäyttäminen liukumalla on sallittua, kunhan lähellä ei ole vastustajia. Vielä harmittavampaa on se, että tälläkin kaudella on useamman kerran tuomittu virheeksi tilanne, jossa puolustaja pysäyttää pallon liukumalla hyökkääjän jo lopetettua pelaaminen.

Liukutaklaus ei suinkaan ole ainoa asia, joka futsalpelaajien keskuudessa aiheuttaa hämmennystä. Vaikka tuomarit onnistuisivatkin tulkitsemaan liukumistilanteet molempien joukkueiden mielestä hyvin, löytävät pelaajat silti tuomareiden ns. linjasta aina jotain valittamista. Varsin usein vieläpä täysin aiheesta.

Futsalia tuomitaan pääsääntöisesti kahdella erotuomarilla, jotka (valitettavasti) ovat vain ihmisiä. Yleensä myöskin reilusti toisistaan eroavia ihmisiä. Tämä johtaa siihen, että kentällä on käytössä kaksi linjaa. En ole vielä tähänastisen futsalurani aikana pelannut samaa linjaa vetävän tuomariduon johtamassa ottelussa. Aina toinen tuomareista ottaa ikään kuin johtavan otteen ja toinen tyytyy seuraamaan hänen toimintaansa. Tämä ”hiljaisempi” tuomari saa osakseen erityisen paljon kritiikkiä varsinkin silloin kun ”johtava” tuomari viheltää virheen, joka on tapahtunut lähempänä hiljaisempaa tuomaria. Erityisen ikävä tilanne on silloin, kun oikeutta on jakamassa kaksi täysin eri-ikäistä henkilöä. Ja se kuudes virhe...

Käsivirheiden, estämisten ja jaloille potkimisten tuomitseminen on nykyään aikamoista arpapeliä, joka luo kentälle epävarmuutta, kun kukaan ei tunnu tietävän mitä saa tehdä ja mitä ei. Tuomaritoiminnassa kehittämisen painopiste tulisikin ehdottomasti asettaa yhtenäisen linjan saavuttamiselle. Tämä helpottaisi pelaajien toimintaa kentällä ja johtaisi pelin tason kehittymiseen. Tällä kaudella on kuitenkin ollut ilo nähdä, että palloa saatetaan potkia kymmenestä metristä useammankin kerran samassa ottelussa, vieläpä molempiin päätyihin. Ei se virhetilin täyttyminen maailmaa kaada eikä jokaisesta kymmenmetrisestä maalia tehdä.

(© Pyry J. Randelin 2006)

Ykkösen uudet lohkot toivat tervettä vaihtelua etelään (24.11.2006)

Futsal Ykkönen koki täksi kaudeksi merkittävän muutoksen, kun joukkueet jaettiin lohkoihin täysin uudella kaavalla. Etelälohko siirtyi historiaan ja toiseksi korkeinta sarjatasoa pelataan nyt itä-, länsi- ja pohjoislohkossa.

Seitsemän pohjoisinta joukkuetta muodostavat Pohjoislohkon, keski-Suomen joukkueet on ripoteltu Länsi- ja Itälohkoihin ja etelä-Suomen (lue: Helsingin) joukkueet päätyivät loogisesti Itä- ja Länsilohkoihin sen mukaan, mistä päin ovat kotoisin. Joukkueille tämä merkitsi sitä, että luvassa olisi useita uusia tuttavuuksia. Matkaottelut tulevat lisääntymään ja yllätyksellisiä tuloksia tultaneen näkemään useammin kuin aikasemmilla kausilla.

Matkaottelut ovatkin joukkueelle kuin joukkueelle eräänlainen tason mittari. Kotona pelataan yleensä hyvin ketä tahansa vastaan, mutta varsinkin pidemmillä matkoilla mitataan joukkueen henkinen kantti. Vieraat tilat eivät anna parasta mahdollista lähtökohtaa otteluun ja tulos on usein myös sen mukainen. Ottelut samassa kaupungissa voidaankin laskea lähes kotiotteluiksi – ainakin Helsingissä, jossa useampi joukkue pelaa kotiotteluitaan samoissa halleissa.

Pääkaupunkiseudun joukkueiden yleinen mielipide kuitenkin lienee, että muutos on tervetullut piristys. Näin tilanne koetaan varsinkin Marmiksen Kuulan riveissä, kun seitsemästä tulevasta vastustajasta vain kaksi on ennestään tuttuja. ”Ainainen” tahkoaminen Zyklonia ja Kuninkaita vastaan on historiaa – ainakin tämän kauden – mutta ehkäpä sitkein kanto kaskessa tullaan kuitenkin kohtaamaan jälleen kahdesti, Myllypuron Zenith. Näin tapahtuikin jo kerran, kun joukkueet asettuivat viime lauantaina vastakkain Herttoniemenrannassa.

Zenithin pelaajat, valmentajat, pelitapa ja kaikki muukin oli täysin tiedossa ja ottelusta tiedettiin odottaa ankaraa vääntämistä. Kävin itse tervehtimässä entisiä pelikavereita ennen ottelua ja muistelemassa omaa kauttani myllypurolaisten riveissä. Muutamalla sanalla käsiteltiin myös alkaneen kauden tilannetta ja Zenithin pelaajat sadattelivat kilvan omia otteitaan. Lopulta heidän puheistaan saattoi kuulla hyvien MaKu-muistojen palaavan mieliin ja joku jopa heitti ilmoille ajatuksen, että hyvä tulos ottelussa saattaisi kääntää Zenithin kelkan. Tässä vaiheessa päätin toivottaa onnea peliin ja lähdin omaan koppiimme valmistautumaan otteluun.

Suurin pettymys kohtasi allekirjoittaneen kuitenkin jo ennen ottelua:oli tyytyminen vilttikomennukseen, vaikka näyttöhalut entistä seuraa vastaan olivat kovat. Ottelu olikin sitten juuri sitä mitä oli odotettu; hidastempoista kyttäilyä, jossa ei maalipaikoilla ja vaarallisilla tilanteilla juurikaan herkuteltu. Zenith iski voittomaalin vain sekunteja ennen ottelun loppua ja paranteli asemiaan sarjassa melkoisesti. Positiivista muisteltavaa ei tuosta ottelusta jäänyt.

Seuraavana vuorossa onkin sitten jälleen uusi tuttavuus tällä tasolla, kun pääsemme mittailemaan sarjanousija AC Stopin taitoja. Joukkue johtaa Itälohkoa viiden kierroksen jälkeen ehkä hieman yllättäenkin ja ero MaKuun on yhden voiton suuruinen. Eipä ole kovin yllättävää, jos tämä paikalliskamppailu nostattaa kuumat tunteet pintaan, kun joukkueiden riveissä pelaa toisilleen tuttuja kavereita, jotka kesäisin potkivat isolla kentällä yhdessä MaKun riveissä.

Meinasi muuten unohtua mainita, että Stoppi ja MaKu ovat kuin ovatkin kohdanneet parketilla kerran aiemmin: vuoden 2006 Futsal Cup päättyi MaKun osalta toiselle kierrokselle, kun Stoppi oli parempi lukemin 7-5. Kammottavan ensimmäisen puoliajan jälkeen aloitimme kirin kuuden maalin tappiolta, mutta aika loppui kesken. Pelasin tuolloin itse ensimmäisen virallisen otteluni pihlajamäkeläisten maalilla ja viimeistelin futsalurani toistaiseksi ainoan maalin...

(© Pyry J. Randelin 2006)

Futsalin taso nousee kohisten? (9.11.2006)

Muistan vielä hyvin ensimmäisen sarjaotteluni Futsal-ykkösessä. Lokakuun lopulla 2004 Herttoniemenrantaan saapui sarjatulokas, turkulainen Goose Park Rangers, kohtaamaan Myllypuron Zenithin. Olimme harjoitelleen jo muutaman viikon ajan ulkokauden päätyttyä ja parketilla pelaaminen alkoi sujua ihan mukavasti.

Valmistautuessani otteluun edellisenä iltana, päätin vielä tarkistaa varusteiden kunnon ja puhtauden. Harmikseni huomasin, että futsalkenkäni lojuivat edelleen Vaasaan varastoon jättämieni tavaroiden joukossa. Olin nimittäin muuttamassa sieltä takaisin pääkaupunkiin ja mukanani olin ehtinyt tuoda vasta välttämättömimmät tavarat. Löysin sentään tavalliset sisäpelikengät ja ajattelin, että eihän maalivahdin tarvitse palloa juurikaan potkia – heittelemällä pärjää hyvin.

Itse ottelussa turkulainen nousijajoukkue oli täysin vastaantulija, eikä ensimmäisten minuuttien jälkeen ollut epäselvyyttä ottelun voittajasta: 11-0 kertoo kaiken tarpellisen. Ottelun jälkeen olin omaan peliini hyvin tyytyväinen, olihan tuloksena nollapeli. Eipä haitannut edes futsalkenkien puuttuminen peliesitystä.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin on samainen sarja pyörähtänyt jälleen käyntiin. Lohkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen on tällä kaudella luvassa ihan uusia tuttavuuksia vastustajiksi. Omalla kohdallani seura on vaihtunut Marmiksen Kuulaan, kotikenttä Pirkkolaan – ja futsalkengätkin löytyneet.

Kauden ensimmäiseen kotiotteluun saimme vastaamme Toijalan Gepardin, joka putosi viime kauden päätteeksi Futsal-liigasta. Ennen ottelua käydyssä palaverissa valmentajamme arveli ”vastassa olevan kokeneita liigajyriä, jotka ei varmaan paljon lähe höntyilee, et vähämaalinen peli luvassa”. Tarkoitus oli siis pelata oma puolustuspää tiukasti ja varmasti – maalien tekoon joukkueessa kyllä resurssit riittävät.

Ottelu päättyi lopulta lukemiin 18-7 varsinaisen maali-ilottelun jälkeen. Valmentajan analyysi tuntuu nyt kovin ontolta. Vastassa ei tainnut montaakaan ”kokenutta liigajyrää” olla eikä ottelusta muodostunut millään lailla vähämaalinen tai tasainen. Mielenkiintoisin kysymys oli lopulta enää saammeko tehtyä yli 20 maalia. Ottelun parhaana pelaajana palkittiin Niko Rantonen, joka nakutti tehopisteet 5 maalia ja 3 syöttöä. Hyvä suoritus mieheltä, joka ei omista futsalkenkiä.

Tarkistaessani viikkoa myöhemmin Ykkösen Itälohkon kolmannen kierroksen tuloksia teksti-tv:ltä, kiinnittyi huomioni siihen tosiasiaan, että lohkoa johtaa sarjanousija Stoppi puhtalla pelillä. Huomasin myös, että Länsilohkon kärjessä on viime kaudella sarjaan noussut MHP.

(© Pyry J. Randelin 2006)